 |
| Suomun rinteet ja legendaarinen Kotaravintola kevätauringossa (kuva Arto Komulainen) |
Muutto Lapin maisemiin
Oli tammikuu 1981 ja kaiken kauhia pakkanen, kun veljeni Reijo kaverinsa kanssa ajoi muuttokuormaamme Lahdesta Kemijärven Suomutunturille. Me ajoimme keltaisella Wartburgilla perässä: mieheni Vesa, minä ja vuoden ikäinen tyttäremme Varpu. Pääsin heti hyytävässä kelissä Lapin makuun. Wartburgiakin tarvittiin monesti turistien autojen käynnistämiseen jälemmin. Lähti aina kuin palmun alta.
Kodin laitoimme Heralammen rivitalon kolmioon, Suomun juurelle, kaupungilta vuokrattuun asuntoon. Naapurissa asui myös nuori perhe, jonka äidistä Jatasta tulikin sitten hyvä ystäväni. Hänen kanssaan on reissattu Jäämerellä, Kiinassa ja siinä välillä eräänkin kerran.
Kaikki neljä Heralammen rivitaloa olivat täynnä vuokralaisia, värikästä väkeä. Suomulla tarvittiin siihen aikaan paljon työvoimaa. Vuoden aikana saattoi palkkapussin kuitata loppuhun sata työntekijää, osa toki käypäläisiä.
 |
| Suomun rinteet iltahämärissä (Kuva Eva Moilanen) |
Suomulla on laskettu monta mäkeä
 |
| Suomun rinteet Yliketolan pihalta ( Kuva Timo Suominen) |
Olin hotelli Suomussa töissä melkein kymmenen vuotta. Isäntänä ja omistajana oli Martti Kinnunen. Kesäisin Martti ajoi usein Suomun laivaa, kahdeksankymmenpaikkaista MS Iikantiinaa, jolla kuljetettiin asiakkaita Räisälän laiturista Lehtoniemen maalaistaloon. Emännillä oli lämpöastioissa lohikeittoa mukana ja säkkikaupalla pyyhkeitä savusaunaan. Martti navigoi Suomu-laivaakin vakaasti monen karin ohitse, kunnes tuli konkurssi 1990.
Kun tulin Suomulle töihin oli keittömestarina Seppo Leinonen. Hänen kädenjälkensä näkyi niin ravintolassa kuin keittiön suunnittelussa. Ravintola-alaa tuntematonta saattaa ihmetyttää, mihin kuitenkin tarvittiin kahdeksaa kylmiötä ja yhtä pakkastinta, kaikki miehen mentäviä, jopa usiammankin. Kaikki kuitenkin olivat tavaraa täynnä, kun sesonki pyörahti käyntiin ja rahtiautoja oli lastauslaiturilla jonoksi asti.
Satapaikkainnen Kota-ravintola takkoineen, kauniine, mutta epämukavine tuolineen ja kuparipöytineen, oli tyylikäs. Ruoka laitettiin esille vadeille ja nosteltiin pöydässä asiakkaiden lautasille. Vahvaa alkoholia sisältäviin juomiin sai jäät laittaa vasta asikkaan nähden. Koskenkorvaa sai tarjoilla vain ruokaryyppyinä. Suosikkijuomana oli vodka puolukkamehulla ja kun asiakas pyysi olutta, se tarkoitti silloin A-olutta. Kaikki oli tarkkaan säädeltyä ”valtiovallan” taholta. Alkon tarkastaja saattoi tulla milloin tahansa.
 |
| Isänpäivän lounas Isäntä Matin Museolla ( Kuva Sirpan) |
Seppo Leinosella oli, ja on edelleen, silmää ruoka-annosten ja kattauksen kauneudelle ja mielenkiintoisille yksityiskohdeille. Hän oli jo silloin kiinnostunut entisaikojen elämänmenosta. Niinpä Kinnus-Martin 50-vuotisjuhlat järjestettiin ”teemasynttäreinä”. Päivänsankari ja kaikki vieraat, maaherra Asko Oinasta myöten, olivat pukeutuneet savottakamppeisiin. Somistukset ja tarjoilu oli tyylitelty kämppätyyliin. Poronkäristyksen tarjoilua varten haalattiin Herakankaalta sateen hakkaama ja talvensyömä, huojuva pöytä. Ohjelma oli vanhan Lapin henkinen Vilma-velhoineen. Kaikilla oli mukavaa ja ainakin minä muistan ne juhlat aina.
 |
| Mökkien vuokraus on joskus lumista hommaa ( Kuva Arto Komulainen) |
Suomutunturi Oy:n konkurssin ”ansiosta” minulle aukeni mahdollisuus ryhtyä yrittäjäksi. Perustin Suomutunturin Mökkivälitys ky:n yhdessä mieheni Vesan Kuvajan kanssa. Hänelle oli jo aiemmin perustettu mökkien huoltoyritys.Yrittäjäperhe oli kasvanut 1981 potralla pojalla, Antti-Jussilla ja ostanut talon Kemijärven rannasta Räisälästä. Avioero 1994 jakoi talon, tavarat ja lapset. Mutta yrittäminen Suomulla jatkui molemmilla.
Mielenkiintoinen vaihe elämässä on ollut Hotelli Suomun liiketoiminnan pyörittäminen moneen otteeseen. Ensimmäinen kerta oli 1994-1995 entisen mieheni Vesan kanssa, jolloin meillä oli hoidettavanamme myös rinnetoiminta. Myöhemmin olin kaksi kertaa hotellin ja ravintolan vuokrayrittäjänä. Antoisaa, mutta stressaavaa hommaa se oli. Töitä tein joka päivä ainakin kaksitoista tuntia koko talvikauden, tai ainakin pyörin työmaalla eeskahtaalle. Työntekijöitä oli parhaimmillaan neljättäkymmentä. Työvoimaa tarvittiin paljon esimerksi silloin, kun joulun aikoikin brittiperheitä tuli ja lähti päivittäin iso 235 henkilöä ottava lentokoneellinen kerrallaan. Maakuljetukset työllistivät parhaimmillan kymmenen linja-autoa, joita varten perustettiin mökkiteiden varsille bussipysäkit. Aterioita tarjottiin joka päivä pitkälti toista tuhatta. Ranskalaisia tilattiin kokonainen trukkilavallinen kerralla. Onneksi silloin oli käytetttävissä elintarvikemääräykset täyttävä luomupakastin :).
Harrastustoiminta- mitä siellä Lapissa voi ihminen tehä?
 |
| Nämä tatit on kerätty omalta tontilta ( Kuva Sirpan) |
 |
| Lapinkasteella kävi kesäaikaan bussikaupalla turisteja (kuvaaja tuntematon) |
Vuokrasimme Vilman Kilta-kyläyhdistukselle Tonkopuron entisen koulun ja remontoimme sen juhlapaikaksi, kesäkahvilaksi ja moneen tarpeeseen. Meillä oli taidenäyttelyitä, kyläpäivä, häitä ja syntymäpäiviä.
Paikkahan oli ihan pakon sanelemana Huldan Pirtti. Senaatitorilla Lapin maakuntapäivillä olleella Kemijärven osastolla, olin roolissa Kemijärven Huldana. Siellä kyseltiin, että mistä tämän Huldan Kemijärvellä löytää. Pitihän se sellainen paikka perustaa, kun sitä ei vielä ollut. Hulda jäi minun osaltani eläkkeelle silloin, kun täytin viisikymmentä.
 |
| Tonkopurolta kävellen Riutukkan saunaan.( Kuva Helena Hietarinta) |
Asuimme ensin Heralammen rivitalossa ja sitten Räisälän kylässä 1950 rakennetussa vanhassa talossa, jota remontoimme usiampaan otteeseen. Tätä Räisälän taloa taitavat lapseni ajatella synnyinkotinaan. Myöhemmin Suomutunturin Mökkivälitys ja Sirpa Kuvaja olivat molemmat Vilman Kiltalla alivuokralaisena kymmenen vuotta. Asuin pääsääntöisesti yksin isoa kyläkoulua. Pelottanut ei koskaan, mutta talvisin oli usein haasteita lumen tai pakkasen takia. Kun koulun omistaja halusi myydä sen, keräsi Vilman Kilta, Mökkivälitys ja Sirpa tavaransa sieltä 2004.
Muutin takaisin Räisälään entisen koulun talonmiehen asuntoon. Seinän takana oli pelastuslaitos. Nyt oli turvallinen olo, vaikkei koko mäellä silloin asunut ketään muuta. Seuraavana vuonna ostin mökkivälityksen toimipaikaksi viitostien varresta Tonkopurolta Pietilän entisen kaupan. Remontoin rakennusta aloittaen asiakkaiden vataanottotilasta. Asunto oli tarkoitus rakentaa rakennuksen toiseen päätyyn. Asiakkaiden vastaanottotarkoituksessa toimisto ehti toimia muutaman vuoden ja asuntopuolta en ehtinyt remontoida paljoakaan, kun elämä, asiat ja suunnitelmat muuttuivat. Olen viimeisimmät vuodet, mökkien vuokrauksen ohella, ollut keikkatyöläisenä niin Muoniossa kuin Etelä-Karjalassa, Parikkalassa.
 |
| Tonkopurolta Suomu patamaisena pilkottaa penkan takaa ( kuva Sirpan) |
Paluu juurille
Olen myynyt marraskuun 2015 alusta mökkivuokrausliiketoiminnan Jenny Lahtelalle, Suomun Mökit Tmi. Jenny myös vuokraa Tonkopuron kiinteistön. Kaikilla asiakkailla on nykyisin kännykät, navigattorit ja sähköpostit. Mökin varaaminen, rahaliikenne ja mökeille opastaminen tehdään nykytekniikkaa avuksi käyttäen. Enää ei paljoakaan tarvitse sellaista opastuskeskusta, mutta tukikohta pitää olla. Nykykäytännössä on se huono puoli, että asiakaan kanssa ei enää puhuta, eikä välttämättä tavatakaan.
Nyt on aika minun katsella elämää eteenpäin. Yli kahdeksankymppiset vanhempani, lapseni pesueineen ja kolme velipoikaani ovat kaikki asettuneet eteläiseen Suomeen. Sinne se minäkin muutan Lammille, synnyinjuurilleni. Mietin ainoastaan, miten sinne sopeudun kolmenkymmenenviiden Lapin vuoden jälkeen. Saattaa alku olla hankalaa.
 |
| Lapajärvellä ravintola keskellä kaamospäivää ( Kuva Sirpan) |
Läksiäiset
Nyt on aika järjestää lappilaisille ystäville, yhteistyökumppaneille, kylän miehille ja naisille läksiäiset. Ystäväni, keittiömestari Seppo Leinonen pitää Sallan Lapajärvellä Isäntä Matin Museota. Siellä vietetään la 5.12. 2015 klo 13.00 alkaen Sirpan läksiäisiä. Ohjelmasta vastaa vieraat, mutta eväät laitetaan pöytään talon puolesta. Tervetuloa! Soittakaa vielä 1.12. mennessä henkilömäärä minulle 0400 155 533, että tiedämme tehdä valmisteluja. Älkkääkkä hyvät ihmiset tuoko mitään, mikä ei sovi kirjekuoreen. Jos kortin haluatte antaa, tehkää itte. Ennestäänkin on etelään raijattavana rekkakuorma.
Sen sanoisin vielä: Vaikka likka lähtee Lapista ei Lappi lähde likasta koskaan.
